Eilen minulla olikin mahtava ja jännittävä urakka hääkakkujen parissa! Tein siis hääkakkuja sadalle hengelle ja vielä ameriikan tyyliin kerroskakuksi koottuna! Koska kakku oli suuri ja erittäin painava, tein kakkuun paksuista pilleistä tukia ja päällystetystä pahvista välipohjat jotka sitten asettuivat pillitukien päälle. Myös keskelle kakkua upotin  korkean tuen, jotta kakku ei liikkuisi sivusuunnassa.

Noiden tukien kanssa pähkäilin useammankin päivän. Myös kuorrutteeksi toivottu suklaamassa mietitytti, koska en ollut sitä lainkaan kokeillut ennen tämän kakun päällystämistä! Hiukan eri tavalla tuo kuorrutus käyttäytyikin kuin marsipaani, jonka käsittelyyn olen tottunut! Mielestäni lopputulos ei ollut lainkaan niin tasaisen ja siistin näköinen kuin marsipaanilla (tuo kuorrute tuppasi tekemään pieniä repeämiä kun nostin sen kakun päälle. Kaulittaessa se kuitenkin oli ihan siisti!) mutta maku suklaakuorrutteessa oli kyllä ihana. Harmi vain, että tuo kuorrute on niin tyyristä Suomessa. Täällä siitä täysin samasta tavarasta saa nimittäin pulittaa YLI PUOLET enemmän, kuin esim. Englannissa, josta tähän kakkuun käytetyn kuorrutteen maaliskuussa ostin.

Kakkupohjiksi tein erittäin suklaisia (tummasta suklaasta) pohjia, jotka koostumukseltaan muistuttavat enemmän kahvikakkua, kuin sokerikakkupohjaa. Eli tiiviitä, painavempia ja paremmin käsittelyä kestäviä!

Sisälle tein toiveesta appelsiini-valkosuklaamoussen ja kostutin pohjat kaakaolla. 

Päällä kakussa oli siis valkosuklaakuorrute ja eristeeksi tein kaakaolla maustetun marenkivoikreemin.

Koristeeksi haluttiin yksinkertainen nauha ja muutama orkidea. Orkideoille tein "pidikkeen" suklaakuorrutteesta, koska lehdet eivät saaneet itse kakkuun koskettaa.

Todella mielenkiintoinen ja opettavainen homma Kakun muuten kokosin juhlapaikan viileässä kellarissa! Kotona lasten kanssa ja näillä helteillä ei moinen urakka olisi muuten onnistunutkaan! Varakakunkin tein, mutta se jäi valitettavasti kiireessä kuvaamatta. Vaihekuviakin oli tarkoitus ottaa, mutta tällä kertaa unohtui...ehkä sitten seuraavalla kerralla


 

Kuvatkin olivat aika kaameita noiden loisteputkivalojen takia, mutta muuta kuvauspaikkaa ei ollut, kun eihän tuollaista hullunpainavaa kakkua niin vaan siirrellä auringonvaloon! Kannoin muuten kakun yksinäni kellarin kiviportaita pitkin, huh huh!

Edit. Kokeilin tuota loppua suklaamassaa kaulia ihan täällä kotioloissa ja sehän käyttäytyikin lämpimässä vallan eri tavalla! Nyt ei mitään repeämiä tullut, mutta massa oli kyllä tosi lötköä.  Eli siis työpisteen viileys vaikutti selvästi tuohon massaan! Tosin nyt kun tuo massa oli niin lötköä, että ihan venyi käsiteltäessä, niin mitenkähän mahtaa onnistua ison kakun päällystäminen?!